maanantai 24. lokakuuta 2016

LDL-kolesteroli, C-vitamiini, B3-vitamiini, lysiini ja proliini

Mitkä ovat tosiasiat lipoproteiini (a):sta?
  • Lipoproteiini (a) eli LDL on keskeisin rasvahiukkanen, joka aiheuttaa kolesterolin ja muiden rasvojen kertymisen valtimoiden seinämiin.
  • Tarttuvuudestaan johtuen lipoproteiini (a) on tehokkaimpia korjausmolekyylejä valtimoiden seinämissä, ja vitamiinin puutteen jatkuessa siitä tulee yksi vaarallisimmista valtimonkovettuman (ateroskleroosin) ja sydän- ja verisuonitautien riskitekijöistä.
  • Kun Framinghamin sydäntutkimus, joka on kaikkien aikojen laajin tutkimus sydän- ja verisuonitautien riskitekijöistä, arvioitiin uudelleen, todettiin, että lipoproteiini (a) on kymmenen kertaa suurempi sydäntaudin riskitekijä kuin kolesteroli tai LDL-kolesteroli.
Lipoproteiini (a) on LDL-hiukkanen, jonka ympärillä on tarttuva proteiini. Tämä biologinen “liimateippi” on nimeltään apoproteiini (a) eli apo (a). A-kirjain voisi itse asiassa olla yhtä kuin “liima” (adhesive). Liima-apo (a) tekee lipoproteiini (a) -rasvapallosta yhden tarttuvimmista hiukkasista kehossamme.

Vitamiinien puutteesta kärsivässä kehossa lipoproteiini (a) muuttuu suurimmaksi toissijaiseksi  riskitekijäksi (esimmäinen riskitekijä on C-vitamiinin puutos)
  • sydän- ja verisuonitaudit sekä sydänkohtaukset
  • aivoverisuonitaudit ja halvaukset
  • restenosis (tukkeutuminen) pallolaajennuksen jälkeen
  • ohitussiirrännäisten tukkeutuminen ohitusleikkauksen jälkeen
Tohtori Rath teki Hampurin yliopistossa kattavimmat tutkimukset lipoproteiini (a):sta valtimoseinämässä. Nämä tutkimukset osoittivat, että ateroskleroottiset vauriot ihmisen valtimoissa koostuvat pääasiassa enemmän lipoproteiini (a):sta kuin LDL-molekyyleistä. Sitä paitsi ateroskleroottisten vaurioiden laajuus vastasi lipoproteiini (a) -hiukkasten määrää valtimoissa. Sarja lisätutkimuksia on tämän jälkeen vahvistanut nämä löydöt.

Lipoproteiini (a) -veriarvot vaihtelevat suuresti yksilöiden välillä. Mitä tiedämme lipoproteiini (a) -veriarvoihin vaikuttavista tekijöistä? Lipoproteiini (a) -tasot määräytyvät ensisijaisesti perinnöllisesti. Erityiset ruokavaliot eivät vaikuta lipoproteiini (a) -tasoihin. Lisäksi mitkään tällä hetkellä tarjolla olevat lipidejä alentavat reseptilääkkeet (kolesterolilääkkeet) eivät alenna lipoproteiini (a) -tasoa.

Ainoat aineet, joiden on tähän mennessä osoitettu alentavan lipoproteiini (a) -tasoa, ovat vitamiinit. Professori Carlson osoitti, että 2-4 grammaa B3-vitamiinia (nikotiinihappo, niasiini) päivässä pystyi alentamaan lipoproteiini (a) -tasoa jopa 36 %. Koska nikotiinihappo suurina määrinä voi aiheuttaa ihottumaa, on hyvä lisätä päiväannosta vähitellen. Omat tutkimuksemme ovat osoittaneet, että C-vitamiinilla yksistään tai yhdessä pienempien nikotiinihappoannosten kanssa saattaa olla alentava vaikutus lipoproteiinien tuotantoon ja siten alentaa lipoproteiinin veriarvoja. Yhdessä “teflon”-aineen tavoin toimivan lysiinin ja proliinin kanssa nämä kaksi vitamiinia voivat huomattavasti vähentää sydän- ja verisuonitautien riskiä, joka liittyy lipoproteiini (a) -tasoon.

Menetelmiä alentaa lipoproteiini (a):n aiheuttamaa riskiä
  1. Lipoproteiini (a):n veriarvojen alentaminen
    -  B3-vitamiini (nikotinaatti, niasiini)
    -  C-vitamiini
  2. Lipoproteiini (a):n tarttuvuuden vähentäminen
    -  lysiini
    -  proliini
Lipoproteiini (a) on erityisen mielenkiintoinen molekyyli johtuen sen käänteisestä suhteesta C-vitamiiniin. Seuraava löytö laukaisi tohtori Rathin kiinnostuksen vitamiinitutkimuksiin:

Lipoproteiini (a) -molekyylejä esiintyy enimmäkseen ihmisillä ja muutamilla eläinlajeilla, jotka eivät kykene tuottamaan C-vitamiinia. Sitä vastoin optimimääriä C-vitamiinia tuottamaan kykenevät eläimet eivät tarvitse lipoproteiini (a):ta merkittävissä määrin. Ilmeisesti lipoproteiini (a) -molekyylit korvaavat monia C-vitamiinin ominaisuuksia kuten haavojen paraneminen ja verisuonten korjaus. Vuonna 1990 Rath julkaisi yksityiskohdat tästä tärkeästä löydöstä Proceedings of the National Academy of Sciences -lehdessä ja siteerasin tohtori Linus Paulingia tämän julkaisun toisena kirjoittajana.

Lähde Miksi eläimet eivät saa sydänkohtauksia, mutta ihmiset saavat - Löytö, jolla sydäntauti voitetaan (Matthias Rath, MD.)

Suomennos Jussi Yli-Panula 
 
Käytän synergeettisesti toimivaa yhdistelmää ProLysinC (1 tabletti: C-vitamiini 300 mg, proliini 150 mg, lysiini 300 mg), tiedustelut Kirsti Lampinen 0400 751591 kirsti.lampinen@ecomedic.fi. B3-vitamiinia otan erikseen (suom.)

torstai 20. lokakuuta 2016

Budwigin syöpähoidon biokemiasta

Tohtori Budwig ei käyttänyt ohjelmaansa ainoastaan syövän hoitoon vaan hän hoiti/ehkäisi sillä myös kroonisia sairauksia kuten 
  • nivelrikko
  • sydäninfarkti
  • epäsäännöllinen pulssi
  • psoriasis
  • ekseema (ja muut ihotaudit)
  • immuniteetin heikkous (MS-tauti ja muut autoimmuunisairaudet)
  • diabetes
  • keuhkosairaudet
  • mahahaavat
  • maksa
  • eturauhanen
  • aivohalvaukset
  • aivokasvaimet
  • aivot (aivotoiminnan vahvistaminen)
  • valtimonkovettuma ja muut krooniset sairaudet 
Budwigin ohjelma osoittautui onnistuneeksi, kun perinteinen lääketiede oli epäonnistunut.

Budwigin pellavansiemenöljyn ja raejuuston yhdistelmä kuuluu siis myös “terveille” ihmisille kohottamaan yleiskuntoa, ehkäisemään sairauksia ja parantamaan.

Budwigin syöpähoidon biokemia

Tohtori Budwigin tärkein panos maailmalle koski hänen uranuurtavaa tutkimustaan välttämättömien rasvahappojen merkityksestä. Hänen löytönsä alkoivat 1950-luvulla ja ajan kuluessa hän selvitti monien nykyisten rappeutumissairauksien takana olevan yleisen tekijän. Lyhyesti, tohtori Budwig totesi, että nykymaailmassa vallalla olevat ruokailutottumukset edistävät terveydelle välttämättömien rasvahappojen puutosta. Hän havaitsi, että seurauksena nykyaikaisen ravintoteollisuuden käytännöistä, emme enää syö riittävästi hyviä öljyjä vaan sen sijaan liian paljon kemiallisesti muunnettuja öljyjä, jotka vahingoittavat terveyttämme. Tämä tahtoo johtaa siihen, että kahdesta välttämättömien rasvahappojen luokasta syntyy puutosta, nimittäin omega-3 ja omega-6 -rasvahapoista.

Tohtori Budwigin mukaan runsaasti öljyjä sisältävien ravintotuotteiden (salaattikastikkeet, ruoanvalmistusöljyt, margariini jne.) valmistajat käsittelevät nämä tuotteet kemiallisesti tarkoituksena muuttaa öljyjen koostumusta. Nämä muutokset ovat tarpeen, koska terveellisimmät öljyt pilaantuvat, kun ne valmistetaan luonnollisesta ravinnosta kuten vihanneksista, kalasta, siemenistä ja pähkinöistä. Kun nämä öljyt altistetaan kuumuudelle ja auringonvalolle pitkähköksi ajaksi, kuten kuljetusta ja varastointia varten, ne pilaantuvat helposti. Näin ollen tavalliset ruoan valmistuksessa käytettävät ravintotuotteet, margariinit ja pullotetut öljyt on käsiteltävä kemiallisesti, jotta ne voidaan pakata, kuljettaa ja jättää varastohyllyille pitkäksi aikaa.

Luonnollisten öljyjen kemiallinen muuttaminen on edullista valmistajille, mutta haitallista kuluttajien terveydelle, koska nämä prosessit muuttavat hyvät, terveelliset, luonnolliset öljyt haitallisiksi eli “valerasvoiksi”, kuten tohtori Budwig niitä kutsui. Terveydelle haitallisia valerasvoja ovat vedytetyt ja osittain vedytetyt rasvat ja öljyt, mutta monet jalostetut monityydyttämättömät rasvat voivat myös olla vahingollisia.

Monien mielestä saattaa olla yllättävää, että kaikki margariinit ja käytännöllisesti katsoen kaikki paistettu ruoka sisältää näitä erittäin haitallisia rasvoja. Myös monet muut tavalliset ruoat sisältävät vahingollisia rasvoja. Esimerkiksi jähmeä pähkinävoi, jonka päällä ei näy öljykerrosta, koostuu muunnetuista, vahingollisista öljyistä.

Historia ja teoria
Vasta 1920-luvun lopulla tutkijat alkoivat ymmärtää ja luokitella välttämättömiä rasvahappoja. Vaikka ravintoteollisuudessa on 1930-luvulta lähtien tuotettu esimerkiksi margariinia, näiden muunnettujen öljyjen vaikutuksia ihmisiin ei ole ymmärretty. Kun tohtori Budwig alkoi tutkia niitä 1950-luvulla, hän kykeni löytämään paljon enemmän öljyjen aineenvaihdunnasta kuin tieteessä oli aiemmin tiedetty. Hän aloitti tutkimalla ja luokittelemalla ensin verinäytteitä ihmisiltä. Hän vertasi terveiden ihmisten ja sairaiden verta keskenään. Kaikkien veressä hän havaitsi oudon vihreänkeltaisen aineen. Terveiden ihmisten veressä se ei ollut havaittavissa.

Huolestuttavaa oli se, että tämä vihreänkeltainen aine näkyi terveiden, punaisten happea kuljettavien hemoglobiinien tilalla!

Tohtori Budwig näki tämän vihreäkeltaisen aineen yhä uudestaan, erityisesti syöpäpotilaiden veressä. Hän havaitsi myös selvän fosfatidien (tärkeä rasvayhdiste) ja lipoproteiinien puutteen syöpäpotilaiden veressä. Lisätutkimukset osoittivat, että nämä poikkeavuudet liittyivät ankaraan omega-3 ja omega-6 välttämättömien rasvahappojen puutokseen. Näitä rasvahappoja nimitetään välttämättömiksi, koska ne ovat ratkaisevia hyvälle terveydelle ja ovat aineita, joita kehomme ei voi tuottaa ja siksi niitä täytyy saada ravinnosta.

On useita omega-3 ja omega-6 -rasvahappoja, joita esiintyy luonnollisessa ravinnossa. Joissakin ravintolajeissa on molempia rasvahappotyyppejä. Tohtori Budwig löysi näiden välttämättömien rasvahappojen ja monien rappeutumissairauksien välisen yhteyden. Hän etsi luonnollisen tavan täydentää näitä rasvahappoja. Hän päätyi pellavansiemenöljyyn, koska siinä on erittäin paljon omega-3 ja omega-6 -rasvahappoja, joista näyttää olevan suurin puutos. Jalostamaton, kylmäpuristettu pellavansiemenöljy sisältää huimat 15-25 prosenttia linoleenihappoa (omega-6) ja uskomattomat 50-60 prosenttia alfalinoleenihappoa (omega-3).

Tohtori Budwig havaitsi, että omega-3 ja omega-6 -välttämättömillä rasvahapoilla on ratkaiseva tehtävä suojata meitä syövältä, erityisesti seuraavalla kolmella tavalla:
  1. Ne auttavat ylläpitämään solukalvojen eheyttä
  2. Ne auttavat edistämään hapen kuljetusta soluihin
  3. Niitä tarvitaan kehon prostaglandiinien tuotantoon
Hän totesi myös, että ihmisillä oli enemmän puutosta omega-3 -rasvahapoista kuin omega-6 -rasvahapoista. Tämä saattaa johtua siitä, että omega-6 -rasvahappojen lähteitä on enemmän. Sellaisia ovat safloriöljy, maissiöljy, seesamöljy ja soijaöljy.

Rasvat ja soluseinämän eheys
Jokaisen solun ympärillä on suojakalvo eli soluseinämä, joka muodostuu lipideistä (rasva). Kirjassaan How to Fight Cancer and Win, William L. Fischer sanoo:

Jokaista solua suojaa rasvatuppi. Solurungossa (plasma) on pieniä rasvasuonia. Nämä rasvasuonet yhdistävät tuman ja ulkokalvon. Ne vaikuttavat solun huoltoon ja ravitsemukseen sekä normaaliin solujen jakautumiseen käyttämällä heikkoja sähköimpulsseja.

Tohtori Budwig päätyi käsitykseen, että syöpä ei johdu niinkään “liiallisesta” solujen kasvusta kuin “viallisesta” solujen kasvusta eli jakautumisesta. Hänen käsityksensä mukaan tämä solujen jalkautuminen johtui siitä, että solukalvoissa ei ollut riittävästi välttämättömiä rasvahappoja ja että niissä oli samanaikaisesti kertyneenä haitallisia, keinotekoisia rasvoja. Kirjassaan Flax Oil as a True Aid Against Arthritis, Heart Infarction, Cancer and Other Diseases tohtori Budwig selittää rasvakalvon merkityksen solujen jakautumisessa:

Kasvavissa soluissa havaitsemme kaksipolaarisuuden sähköisesti positiivisen tuman ja sähköisesti negatiivisen solukalvon välillä. Solukalvossa on vahvasti tyydyttämättömiä rasvahappoja. Solun jakautuminen alkaa tumasta. Sitten rasvakalvo erottaa runkosolun ja tytärsolun. Kun solu jakautuu, sen pinta-ala on suurempi ja koska sen on väistämättä sisällettävä riittävästi ainesta tässä rasvahappoja sisältävässä pinnassa kyetäkseen erottamaan uuden solun täysin alkuperäisestä.

Normaalille kasvulle on aina tyypillistä selkeä toimintamalli. Koko ihossa ja kalvoilla tapahtuu kasvua jatkuvasti - aikuisenakin. Kun tämä tapahtuma keskeytyy, se merkitsee, että keho alkaa kuolla. Tohtori Budwig päätteli, että syöpäpotilailla ilmenevä yleinen rasvahappojen puute, joka näkyi veressä selvänä fosfolipidien puutteena, oli syynä siihen, miksi syöpäsoluissa on usein useita kromosomisarjoja. Yrittäessään jakautua normaalilla solulla ei ole riittävästi rasvoja uuden solukalvon muodostamiseen. Sen sijaan, että yhdestä emosolusta tulisi kaksi tytärsolua, emosolusta tulee yksi tytärsolu - mutta emosolun kromosomit ovat jo jakautuneet ja lisääntyneet. Näin ollen - tohtori Budwigin mukaan - tytärsolusta tulee epämuodostunut, koska siinä on liikaa kromosomeja johtuen uusien soluseinämien rakentamiseen tarvittavan materiaalin puutteesta.

Rasvat ja hapensaanti
Jokaisen solun kyky hyödyntää happea riippuu välttämättömistä rasvahapoista. Esimerkiksi, ilman luonnonmukaista, muuntamatonta linoleenihappoa (omega-6) keho ei voi tuottaa hemoglobiinia, eikä veri voi kuljettaa happea kaikkiin kehon soluihin.

Rasvahapot tuottavat happea soluissa myös toisella tapaa. Ne vetävät happea soluun solukalvon kautta. Kun solukalvo on normaali ja terve, siinä on runsaasti välttämättömiä rasvahappoja. Kun soluissa ei ole riittävästi rasvahappoja, niissä on paljon sitoutumattomia elektroneja, jotka etsivät sitoutumiskohdetta. Niille mieluisin sitoutumiskohta on happi. Näin soluun pääsee happea, joka tukee ja vahvistaa itse solun hengitystä ja edistää hapen kuljetusta soluun.

Kun solun toimintaa tarkastellaan lähemmin, huomataan, että jokainen solukalvo koostuu lipideistä eli rasvoista. Yleisimmät rasvat solussa ovat omega-3 välttämättömiä rasvahappoja. Monityydyttymättömät välttämättömät rasvahapot, joita on käsittelemättömässä kylmäpuristetussa neitsytpellavansiemenöljyssä, sisältävät runsaasti elektroneja. Nämä luonnolliset monityydyttymättömät rasvat sitoutuvat ahneesti happeen ja proteiineihin. Imeydyttyään soluseinämään ne vetävät happea soluihin. Koska ne ovat sitoutuneina rikkiperustaisiin proteiineihin, ne ovat vesiliukoisia ja vapaasti virtaavia. Ne sisältävät runsaasti elektroneja, jotka varastoituvat energiana käytettäväksi tarvittaessa.

Rasvat ja öljyt, jotka on kemiallisesti muunnettu säilymisajan pidentämiseksi, ovat muuttuneet valerasvoiksi. Kirjassa How to Fight Cancer and Win William L. Fischer selittää:

Rasvojen kemiallinen käsittely tuhoaa elintärkeän elektronipilven, joka on suunnattoman tärkeä jokaisen solun toiminnalle. Kun elektronit on poistettu, nämä rasvat eivät enää kykene sitoutumaan happeen ja todellisuudessa estävät soluhengityksen. Esimerkiksi sydän hylkii näitä rasvoja, jotka muodostavat epäorgaanisia rasvakertymiä sydänlihakseen. Sairaassa sydämessä ja sepelvaltimoissa näitä kertymiä näkyy selvästi.

Kemiallisesti käsitellyt rasvat - ollessaan sitoutuneena proteiiniin - eivät ole vesiliukoisia. Lopulta ne estävät verenkiertoa ja vahingoittavat sydäntä sekä haittaavat lymfanesteiden vapaata virtausta. Näiden alueiden sähköinen toiminta hidastuu ja saattaa halvaantua täysin. Tämä energiakato voidaan korjata lisäämällä aktiivisia rasvoja ruokavalioon.

Valitettavasti keinotekoisten, osittain vedytettyjen transrasvoina tunnettujen öljyjen määrä on erittäin suuri länsimaisissa ruokavalioissa. Nämä transrasvat ovat niin lähellä kolesterolia, että kehomme ei kykene erottamaan niitä. Keho erehtyy käyttämään niitä hyvän kolesterolin sijasta solukalvojen rakentamisessa. Tämän seurauksena solukalvoista puuttuu elintärkeä sähkölataus, joka normaalisti vetäisi puoleensa happea. Ilman riittävää happea soluympäristö muuttuu yhä anaerobisemmaksi (happivajaiksi). Vahingolliset transrasvat haittaavat myös solujen ravinnonsaantia ja kuona-aineiden poistumista solukalvon kautta. Ne saattavat osaltaan vaikuttaa jopa aikuisiän diabeteksen puhkeamiseen, koska insuliini on suuri molekyyli. Se ei kykene helposti läpäisemään keinotekoisista valerasvoista muodostunutta soluseinämää.

Tohtori Otto Warburg uskoi, että happivajaus on avainsyy, miksi normaalit solut muuttuvat syöpäsoluiksi. Hän yritti todistaa tämän teorian tutkimalla öljyjä. Tohtori Budwigin mukaan tohtori Warburg kuitenkin epäonnistui, koska hän ei tutkimuksissaan käyttänyt oikeantyyppisiä öljyjä.

Kun tohtori Budwig keksi omega-3 ja omega-6 -rasvahappojen merkityksen solujen hapettamisessa, hän uskoi löytäneensä puuttuvan lenkin, jota tohtori Warburg oli etsinyt. Toisin sanoen Budwig oli löytänyt syyn, miksi solut toisinaan turvautuvat anaerobiseen toimintaan!

Vaientaminen
Nykymaailmassa mahtava liiketoiminta on valitettavasti asettunut vastustamaan useimpia parantamisperinteitä. Tohtori Budwig sai osakseen raivoisaa vastustusta elintarviketeollisuuden, erityisesti margariinin valmistajien mahtitekijöiden taholta. Hän oli ensimmäinen tutkija, joka vastusti nykyistä käytäntöä, missä öljyjä muunnetaan säilyvyyden pidentämiseksi kaupan jakelussa. Konfliktin aloitti professori H.P. Kaufmann joka johti sitä saksalaista laitosta, jonka tiloissa Budwig suoritti tutkimuksiaan. Kaufmann sattui myös olemaan erittäin kuuluisa rasvojen asiantuntija lisänimeltään “rasvojen ja öljyjen paavi”. Hän omisti vedytysmenetelmien patentteja, joiden mukaan tuotettiin polymeerejä. Budwig oli eristänyt näitä polymeerejä pehmeistä kasvaimista ja väitti niiden olevan vahingollisia elimistöllemme. Vaikka Budwigin tutkimukset olivat paikkansa pitäviä, Kaufmannilla oli vahvat intressit käyttää näitä polymeerejä eli valerasvoja nimenomaan margariiniteollisuudessa.

Kaufmann yritti lahjoa Budwigin rahalla estääkseen tätä julkaisemasta öljyjä koskevia löytöjään. Hän kieltäytyi Kaufmannin lahjuksesta, jolloin Kaufmann eväsi Budwigilta pääsyn johtamaansa tutkimustiloihin. Kun tohtori Budwig yritti siirtyä toiseen laitokseen, missä hän voisi jatkaa tutkimuksiaan, hänen pääsynsä estettiin. Hän koki tämän koko teollisuudenalan salaliittona itseänsä vastaan. Näyttää, että “rasvojen paavi” ja margariiniteollisuuden mogulit olivat järjestäytyneet estääkseen häntä jatkamasta työtään uudenaikaisissa tieteellisissä laboratorioissa. Hänen tutkimuksiaan ei myöskään julkaistu tieteellisissä julkaisuissa. Hänen ainut keinonsa oli kirjoittaa kirjoja ja jakaa näin tietoa yleisölle.

Hyvää Budwigin häädössä oli se, että hän käytti enemmän aikaa potilaiden hoitoon kliinisessä ympäristössä. On kuitenkin valitettavaa, että hän ei voinut jatkaa muodollista tutkimustaan, joka olisi saattanut antaa meille vieläkin paremman ymmärryksen rasvojen aineenvaihdunnasta ja sen yhteydestä vakaviin sairauksiin kuten syöpään.

Tohtori Budwigille kertyi yli 1000 dokumentoitua syövästä toipumistapausta erityisellä ohjelmallaan!

Suomennos
Jussi Yli-Panula, lootuskirja@kolumbus.fi

Julkaistaan Outsmart Your Cancer: Alternative Non-Toxic Treatments That Work -kirjan kirjoittajan Tanya Harter Piecen luvalla.

Suomentajan kommentti
Vasta suomennettuani tämän artikkelin ymmärsin lopullisesti tohtori Johanna Budwigin syöpähoito-ohjelman nerokkuuden.

Lue seikkaperäinen esitys pellavansiemenöljyn ja raejuuston käytöstä tästä.

Suomennos Jussi Yli-Panula
lootuskirja@kolumbus.fi















tiistai 11. lokakuuta 2016

Protocel syöpähoitona

Tämä Outsmart Your Cancer -kirjan luku julkaistaan kiirjan kirjoittajan Tanya Harter Piercen luvalla.

Noudattamalla unessa saamaansa opastusta tohtori Jim Sheridan kykeni kehittämään todella nerokkaan tavan saada syöpäsolut sekä muut anaerobiset kehon solut tuhoamaan itsensä.

Tony Bell, Ph.D. on kemisti, joka yksityiskohtaisella teknisellä tasolla ymmärtää, kuinka tohtori Sheridanin kehittämä Protocel toimii. Tri Bell selittää yksinkertaisilla termeillä, että kaikissa kehon soluissa, solun jännite toimii sementtinä tai liimana, joka pitää solun koossa. Terveet aerobiset solut toimivat korkeammalla energiatasolla eli jännitteellä kuin epäterveet anaerobiset solut. Joten energiajännitteen kannalta terveillä soluilla on runsaasti ylimääräistä energiaa, mutta tri Bellin mukaan syöpäsolut ovat jyrkänteen reunalla jännitteen suhteen, ja niillä on hyvin niukasti energiaa. Kun syöpäsolun jännite laskee 10-15 prosenttia, solu menettää “sementin”, joka pitää sen koossa ja hajoaa vaarattomaksi proteiiniksi, jonka keho voi helposti poistaa. Tätä syöpäsolujen hajoamisprosessia nimitetään “lyysiksi” (molekyylien hajoamistila), ja se merkitsee syöpäsolukalvon hajoamista. Tämä erikoinen syöpäsolujen hajoaminen tuottaa usein kirkkaan, kellertävän munanvalkuaista muistuttavan aineen. Sitten keho poistaa tämän aineen (joka todellisuudessa on vain kuolleiden syöpäsolujen osasia) eri erityselimien kautta. Toisin sanoen, kun syöpäpotilaat käyttävät Protocel®:ia, tämä munanvalkuaisen näköinen aine saattaa poistua minkä tahansa väylän kautta, jota elimistö käyttää kuona-aineiden poistamiseen. Näin ollen, Protocel®:ia syöpään käyttävät ihmiset usein näkevät aamulla limaista ainetta ulosteissaan tai vuotavassa nenässään. Toisinaan ihmiset voivat jopa yskiä tai oksentaa limaista vaaleaa ainetta. Jos tällaista tapahtuu, sitä voidaan yleensä pitää hyvänä merkkinä siitä, että kuolleita syöpäsolujen osia poistuu kehosta.
Monet Protocel®-ravintolisään ensimmäisen kerran perehtyvät ihmiset haluavat tietää, mitä se on. Tämä on täysin ymmärrettävää, mutta valitettavasti ainesosat merkitsevät vähän useimmille ihmisille. Onneksi tohtori Sheridan onnistui tuottamaan monimutkaisen, ainutlaatuisen, kaikista muista eroavan yhdisteen, joka kykenee ehkäisemään hengitystä kriittisessä kohdassa syöpäsolua.

Protocel®-yhdistelmän lisäetuna on se, että se on vähemmän toksinen kuin aspiriini päivässä. Se vahvistaa jonkin verran immuniteettia ja on erittäin voimakas antioksidantti. Massachusettsin Brunswick-laboratoriossa tehtyjen testausten mukaan Protocel®:in antioksidanttiarvo on 1,4 miljoonaa. Tämä tarkoittaa, että se voi olla tehokkain tällä tavalla milloinkaan testattu antioksidantti. Mutta muista, että Protocel® ei poista syöpää olemalla antioksidantti tai vahvistamalla immuniteettijärjestelmää. Se poistaa syövän vaikuttamalla aerobisten solujen ATP:hen siinä määrin, että ne eivät enää kykene pysymään koossa ja hajoavat. Tällä tavalla Protocel® tappaa syöpäsolut suoraan, vaikka teknisesti kokonaisia syöpäsoluja ei ole jäljellä (vain hajonneiden syöpäsolujen osia), kun Protocel® on tehnyt tehtävänsä.

Seuraavassa tarkastelemme joitakin merkittäviä potilaskertomuksia ihmisiltä, jotka ovat käyttäneet Jim Sheridanin ainutlaatuista valmistetta syöpänsä voittamiseen.

Protocel-tapauskertomuksia
Tässä kappaleessa valotetaan tosielämän tapausselostuksia ihmisiltä, jotka käyttävät Jim Sheridanin valmistetta syövästä toipumiseen. Osoittaakseni kuinka kauan tämä valmiste on tehonnut ihmisiin olen ottanut mukaan joitakin tapauksia, jotka ovat peräisin ajalta, jolloin valmisteen nimi oli Entelev® ja Cancel®. Tuolloin sitä annettiin syöpäpotilaille ilmaiseksi. Ed Sopcak -niminen mies lahjoitti aikaansa ja rahaansa tuottaen kymmeniä tuhansia purkkeja. Vasta vuonna 2000 Jim Sheridanin valmistetta alettiin valmistamaan myyntiin ravintolisänä nimeltä Protocel.

Tätä tuotetta on siis virallisesti voitu ostaa vasta vuodesta 2000, mutta monet saivat käyttää sitä ilmaiseksi jo 1980-luvulla. Kun Protocel lopulta tuli tarjolle, alkuperäinen Entelev nimitettiin Protocel 23:ksi ja alkuperäinen Cancell nimitettiin Protocel 50:ksi.

Tohtori Bell kiinnostui tästä yhdisteestä, kun yksi hänen perheensä jäsen sai syövän. Alamme hänen veljensä tarinalla.

Tapauskertomus 1 - Aivoihin levinnyt keuhkosyöpä
Tohtori Tony Bell tutustui Sheridanin yhdisteeseen (tuolloin nimellä Cancell®), kun hänen veljellään todettiin syöpä vuonna 1989. Frankin syöpä oli ei-pienisoluinen keukosyöpä. Hänen lääkärinsä aloittivat hoidon poistamalla leikkauksella Frankin toisen keuhkon. Sitten vuonna 1990 he havaitsivat, että syöpä oli Frankin toisessakin keuhkossa ja oli tehnyt etäpesäkkeitä myös aivoihin. Frankin lääkärit kohdistivat sädehoidon aivokasvaimiin, mutta hoidolla oli vain vähän vaikutusta, ja kasvaimet pysyivät. Pian sädehoitojen jälkeen Frank sai sydänkohtauksen, koska hänen keuhkosyöpänsä oli vakavasti rasittanut hänen sydäntään. Hän selvisi kohtauksesta, mutta oli liian sairas kemoterapiaan. Frankin lääkärit lähettivät hänet kotiin ja antoivat hänelle noin kaksi kuukautta elinaikaa. He kehottivat perhettä olemaan huolestumatta syövästä, koska todennäköisesti tässä vaiheessa hänen sydämensä tappaisi hänet.

Sitten Frank kuuli Cancelista ja pyysi veljeään perehtymään siihen. Tohtori Bell tutki sitä ja arveli, ettei se tehoaisi, mutta kertoi veljelleen, että tämä voisi hyvin kokeilla sitä, koska se ei vahingoittaisi häntä. Otettuaan Cancellia jonkin aikaa Frank kertoi tohtori Bellille, “En tiedä, toimiiko Cancell vai ei, mutta se on varmasti parempi kuin morfiini, koska minulla ei enää ole kipuja!”

Seitsemän kuukausden Cancel-hoidon jälkeen tehtiin uusia testejä ja kuvauksia, mutta lääkärit eivät löytäneet todisteita syövästä Frankin keuhkoista tai aivoista tai mistään muustakaan kehon osasta! Frankin onneksi hänen sydämensä oli kyllin vahva golfin pelaamiseen lähes päivittäin vielä kuusi vuotta, jona aikana hän pysyi vapaana syövästä. Kun Frank sitten kuoli, syynä oli sydäntauti ei syöpä.

Tapauskertomus 2 - Munuaissyöpä
Toinen hämmästyttävä tapauskertomus koskee 86-vuotiasta miestä nimeltä Gynther. Vuoden 1997 alkupuolella, kun Gynther oli 80, hänen vointinsa huononi. Yleistarkastuksessa hänen vasemmasta munuaisestaan löydettiin munuaissyöpä. Gyntherin lääkäri kertoi hänelle, että kemoterapia ei tehoa munuaissyöpään kovin hyvin ja suositteli Gyntherille munuaisen poistoa kokonaan.

Pohtiessaan tätä Gynther selasi tietoa internetistä. Uskomattomasti hän löysi neljä muuta henkilöä, jotka olivat olleet samassa tilanteessa kuin hän. Kaikilla heillä oli munuaissyöpä toisessa munuaisessa ja heiltä oli poistettu munuainen. He kaikki sanoivat, että munuaissyöpä oli tehnyt etäpesäkkeitä muihin kehon osiin. Hyvä uutinen oli kuitenkin se, että kaikki nämä henkilöt olivat sitten toipuneet levinneestä munuaissyövästään käyttämällä Cancelia. Gynther keskusteli näiden ihmisten kanssa ja päätti luopua leikkauksesta. Hän löysi jonkun, jolla oli muutamia ylimääräisiä purkkeja yhdistelmää ja huhtikuun puolivälissä 1997 Gynther ryhtyi ottamaan Cancelliä.

Huhtikuun loppupuolella Gynther matkusti Saksaan. Siellä hänet saatiin vakuuttuneeksi, että hänen olisi etsittävä toinen mielipide hänen munuaissyövästään. Hän suostui tähän ja pyysi neuvoa sikäläiseltä syöpäasiantuntijalta. Saksalainen syöpäasiantuntija tuli samaan johtopäätökseen kuin Gyntherin amerikkalainen lääkäri ja sanoi hänelle, että hänen tulisi poistattaa munuainen.

Niinpä Gynther päätti poistattaa munuaisensa ja meni saksalaisen lääkärin vastaanotolle leikkausta varten. Mutta ennen kuin leikkaus tehtiin, Gynther kuuli, että yhdysvaltalainen Cleveland klinikan lääkäri oli maailman paras munuaissyöpäspesialisti. Hän soitti heti Hampurista ja varasi ajan Clevelandin klinikalle, peruutti leikkauksensa ja lensi sen sijaan takaisin Yhdysvaltoihin pyytämään neuvoa tältä munuaissyövän huippuspesialistilta.
Clevelandissa hänet kuvattiin uudelleen ja spesialisti ilmoitti jälleen, että Guntherillä oli vaarallinen munuaissolukasvain vasemmassa munuaisessaan. Hänen oikea munuaisensa näytti olevan kunnossa. Siinä oli vain hyvänlaatuinen kysta. Tämä lääkäri sanoi saman asian kuin toinenkin. Hän ehdotti Guntherille munuaisen poistoa. Lopulta Gunther sopi suositellusta leikkauksesta kesäkuun puolivälissä 1997. (Hän otti edelleen Cancellia, jonka hän oli aloittanut huhtikuun puolivälissä.)

Kolme päivää ennen leikkausta Gunther meni Clevelandin klinikalle leikkausta edeltävään tutkimukseen. Tuolloin hän voi jo niin hyvin, että hänen lääkärinsä  mukaan leikkauksen siirtäminen olisi aiheellista. Niinpä Gynther peruutti jälleen ajan, jolloin munuainen oli sovittu poistettavaksi. Hän vain jatkoi Cancellin ottamista ja kävi lääkärintarkastuksissa.

Tuon vuoden joulukuussa Gyntherillä oli jälleen kuvaus. Siinä ei näkynyt muutoksia kasvaimen koossa ja Gynther voi edelleen hyvin. Niinpä lääkäri sanoi, “Jatketaan vain seurantaa”. Uusi kuvaus tehtiin seuraavan puolen vuoden kuluttua. Siitä näki, että kasvain ei ollut kasvanut lainkaan. Tässä vaiheessa Gynther laiskistui eikä käynyt tarkastuksissa. Hän otti Cancellia vielä noin kaksi vuotta (vuoden 1997 huhtikuusta vuoden 1999 puoliväliin). Sitten hän lopetti Cancellin eikä murehtinut siitä enää.

Syyskuussa 2000 Gynther kuitenkin sairastui ja sai korkean kuumeen. Kuultuaan hänen syöpätaustastaan lääkäri tutki hänen munuaisensa ja ympäröivän alueen ultraäänellä. Tuloksena oli, että lääkäri ei kyennyt löytämään yhtään kasvainta.

Tätä kirjoitettaessa Gynther on nyt lähes 87-vuotias ja aktiivisempi kuin monet nuoret ihmiset. Joka aamu hän ui 45 minuuttia, toimii liike-elämässä ja matkustelee melko paljon huvikseen. Kukaan ei arvaisi, että hänellä oli todettu munuaissyöpä kuusi vuotta aiemmin. Ja kukaan ei arvaisi, että hän ei ole koskaan ollut leikkauksessa eikä saanut kemoterapiaa tai sädehoitoa. Hän on ainoastaan ottanut Cancellia.

Protocel® - kuinka sitä käytetään parhaiden tulosten saavuttamiseksi
Protocel® on ainutlaatuinen tuote, joka kehitettiin erityisesti syövän hoitamiseen, ja sillä on saatu lukemattomia toipumisia syövästä kahden viime vuosikymmenen aikana. National Cancer Institute (kansallinen syöpäinstituutti ja FDA (liittovaltion lääkevirasto) eivät kuitenkaan olleet kiinnostuneita viemään sitä eteenpäin syöpähoitona. Joten ainut menetelmä saada se suuren yleisön saataville oli myydä sitä ravintolisänä. Samoin kuin muissa vastaavissa tapauksissa tämä aiheutti sen hankaluuden, että Protocelin myyjät eivät voi laillisesti neuvoa ihmisiä käyttämään sitä tehokkaasti syöpään tai muihin sairauksiin.

Näin ollen, koska jälleenmyyjiä estetään neuvomasta ostajia tuotteen käytössä, tämä luku on todella tarpeellinen, kattava tiedonlähde. Se perustuu kirjaan Outsmart Your Cancer, jossa on tyhjentävä tieto Protocelista. Kun päivitetty versio tuotettiin, tätä lukua täydennettiin merkittävästi sisältämään enemmän tietoa.

Tämä luku on hyvin yksityiskohtainen ja koskee vain Protocelin käyttöä parhaiden tulosten saamiseksi. Siksi niiden, jotka jo käyttävät Protocelia tai suunnittelevat sen käyttöä, tässä luvussa on olennaista tietoa ja saattaa olla ratkaisevaa täyden toipumisen saavuttamiseksi. Itse asiassa käyttäjät voivat hyötyä tämän luvun kertaamisesta aina välillä hoidon alettua muistuttamaan heitä tästä tärkeästä käyttöohjeesta.

Yleensä Protocelin käyttö syöpään on melko helppoa. (Erityisesti perinteiseen hoitoon verrattuna tai jopa verrattuna moniin muihin vaihtoehtoisiin menetelmiin, jotka sisältävät valtavan määrän pillereitä, mehustusta tai puhdistavia suolihuuhteluja.)

Perussäännöt:
  1. Jaa annokset mahdollisimman tasaisesti 24 tunnin ajalle niin, että annosten väli ei ylitä kuutta tuntia.
  2. Ravista pulloa tarmokkaasti juuri ennen kutakin annosta.
  3. Huolehdi, että et ota vitamiineja, kivennäisiä, hoitavia yrttejä tai muunlaista syöpähoitoa, joka saattaisi vaikuttaa haitallisesti Protocelin vaikutukseen.
  4. Huolehdi runsaan veden juomisesta päivittäin muiden nesteiden ohella (ainakin noin 1,5 litraa päivässä).
  5. Yritä ylläpitää ainakin yksi suolentoiminta joka päivä tukemaan kehon kykyä poistaa hajonnutta ainesta (käytä kuitua lisänä tai mietoa laksatiivia tarvittaessa).
Mutta vaikka Protocelin käyttäminen on helppoa, silti on monia yksityiskohtia, jotka pitää ymmärtää optimaalissa käytössä.

Annostusohjeet
Ensiksikin on tärkeää ravistaa pulloa voimakkaasti ennen kunkin annoksen mittaamista. Näin siitä syystä, että pieni määrä sakkauman kaltaista ainetta laskeutuu pohjalle ja aineen halutaan olevan mahdollisimman tasaisesti sekoittuneena.

Kun Protocel-annos, yleensä ¼ - ¾ teelusikallista, on mitattu, se voidaan sitten kaataa kupin tai lasin pohjalle ja lisätä vettä juomisen helpottamiseksi. Tislattu vesi on parasta aina, kun se on mahdollista. Jos sitä ei ole saatavana, mitä tahansa klooraamatonta vettä (esim. suodatettua tai lähdevettä) voidaan käyttää annoksen laimentamiseksi. Määräksi ehdotetaan usein 150 ml, mutta tämän ei tarvitse olla tarkka.
Protocelin maku ei haittaa useimpia ihmisiä juuri lainkaan, mutta ne, joita se haittaa, voivat lisätä pienen määrän mehua veden sijasta. Protocelin ei saa antaa olla lasissa pitkään.

Protocel® 50:tä, Jim Sheridanin alkuperäistä valmistetta, otetaan yleensä neljä kertaa vuorokaudessa kunkin annoksen ollessa neljännes teelusikallista. Annokset tulisi jakaa mahdollisimman tasan 24 tunnin ajalle, esimerkiksi klo 6, klo 12, klo 18 ja klo 24 saattaisi olla sopiva, tai klo 8, klo 14, klo 20 ja klo 2. Ottamisen ajankohta päivässä ei ole niin tärkeä kuin se, että annokset otetaan tasaisin 6 tunnin välein ympäri vuorokauden. Optimaalisten tulosten saavuttamiseksi on parasta olla pitämättä kuutta tuntia pitempiä annosvälejä. Protocelin tavoitteena on pyrkiä pitämään vakaa terapeuttinen taso kehossa koko ajan. Useimpien mielestä annoksen ottaminen keskellä yötä ei ole niin vaikeaa kuin miltä se näyttää, nimenomaan kun he oivaltavat, että heidän mahdollisuutensa vapautua syövästä ovat paremmat. Niiden, jotka tietävät, että he joka tapauksessa nousevat yön aikana käyttääkseen kylpyhuonetta, ei tarvitse laittaa kelloa herättämään vaan yksinkertaisesti laittaa annos kylpyhuoneeseen mennessään nukkumaan. Toiset saattavat asettaa kellon herättämään varmistaakseen, että he heräävät ottamaan annoksen määrättynä ajankohtana. Jotkut tekevät tästä annoksesta helposti otettavan laittamalla sen tislattuun veteen, jotta heidän ei tarvitse nousta vuoteesta, tarvitsee vain kääntää kylkeä ja nukahtaa uudelleen. Muistakaa, että annoksen ennalta sekoittaminen täytyy tapahtua aina tislattuun veteen.
Jim Sheridanin alkuperäistä Protocel® valmistetta 23 otetaan syöpään yleensä viisi kertaa vuorokaudessa päiväannosten ollessa ¼ teelusikallista ja yöannoksen ½ teelusikallista. Nämäkin annokset tulisi jakaa mahdollisimman tasaisesti 24 tunnin ajalle. Kun annosten väli ei koskaan ylitä 6 tuntia, syövästä toipuminen tapahtuu nopeimmin. Protocel 23:n malliannostus saattaisi siis olla klo 7, 11:30, 16:00, 20:30 ja 2:00.

Jotkut haluavat kaksinkertaistaa annoksen ennen nukkumaan menoa tai keskiyön annoksen antaakseen syövälleen ylimääräisen iskun ja tämä on OK. Mutta jos syövän hajoaminen alkaa tapahtumaan liian nopeasti, kaikki annokset voidaan pitää samana määränä. Annoksen kaksinkertaistamista nukkumaan mentäessä suositeltiin alunperin sellaisille ihmisille, jotka eivät päässeet uudelleen uneen yöannoksen ottamisen jälkeen ja ajateltiin, että kaksinkertainen annos auttaisi Protocelia vaikuttamaan 8 tuntia heidän aamuannokseensa asti. Monet ihmiset ovat kyenneet toipumaan täysin tällä tavalla. 8-tuntinen annosväli yöllä näyttää kuitenkin toimivan paremmin hitaasti kasvavissa syövissä tai hyvin varhain havaituissa syövissä. Aggressiivisissa syövissä, myöhäisvaiheen tapauksissa tai jokaisen, joka haluaa parhaimman mahdollisuuden täydelliseen toipumiseen, kuuden tunnin välein otetut annokset - yölläkin - ovat optimitapa käyttää Protocel-valmistetta.

Joidenkin mielestä annoksen mittaaminen tarkasti on vaikeaa tilauksen mukana olevalla lääkepipetillä, joka on valmisteen mukana. Jos tämä koskee sinua, yksi vihje on mennä apteekkiin ja katsoa vauvojen tarvikeosastoa. Tavallisesti voit löytää muovisen lapsille tarkoitetun lääkeruiskun, jolla voi imeä lääkettä ja jossa on merkittynä ¼  ja ½ teelusikallista jne. Tämä sopii hyvin Protocelin annostukseen, ja sillä voi pitää annoksen koon tarkkana ja yhdenmukaisena riippumatta siitä, pitäydytkö suositellussa ¼ teelusikallisessa vai lisäätkö annoksen 1/3 teelusikalliseksi tai suuremmaksi. Joidenkin mielestä mittalusikan käyttäminen sopii heille parhaiten, mikä on OK. Tärkeintä on olla jättämättä väliin annoksia niiden kuukausien aikana, jotka tarvitaan syövästä irti pääsemiseen.

Älä anna syöpäsoluillesi kulhollista keittoa!
Ed Sopcakilla on paras kokemus syövästä toipumisissa potilailla, joita hän auttoi käyttämään Cancellia. Hän tapasi tähdentää, että annokset tulee ottaa säännöllisin välein vuorokaudessa. Hän tapasi sanoa, että yhdiste imeytyy kehoon ja häipyy siitä melko nopeasti. Hän tähdensi, että vaikka Protocel voi jossain määrin säilyä kehossa yli 8 tuntia, noin kuuden tunnin kuluttua aineen määrä kehossa saattaa laskea terapeuttisen tason alapuolelle, mikä heikentää toipumista. Tämä selitetään siten, että Protocel toimii vaikuttamalla merkittävästi anaerobisten solujen ATP-tuotantoon (ATP - adenosiinitrifosfaatti). Se vähäinen vaikutus, joka Protocelilla on terveisiin soluin, ei haittaa niitä, koska niillä on runsaasti ATP-energiaa jäljellä. Lisäksi niillä on enemmän väyliä, joiden kautta ne voivat tuottaa energiaa. Syöpäsolut eivät kuitenkaan kestä Protocelin vaikutusta niihin, koska ne käyttävät paljon vähemmän tehokasta glykolyysi-nimistä menetelmää energian tuottamiseen. Ottamalla Protocelia säännöllisesti tasavälein ja jättämättä annoksia väliin syöpäsolut voidaan järjestelmällisesti näännyttää nälkään. Kuuden tunnin jälkeen annoksesta jäljellä oleva Protocelin määrä kehossa ei ehkä kykene selviytymään tehtävästään sataprosenttisesti. Koska tavoitteena on näännyttää syöpäsolut kuoliaaksi, yli kuuden tunnin välien pitäminen on kuin antaisi syöpäsoluille pienen kulhollisen keittoa seitsemäntenä, kahdeksantena tai yhdeksäntenä tuntina annoksen jälkeen. Syöpäsolut eivät kuole nälkään, jos niitä ruokitaan joka yö (tai muuna aikana annosvälien ollessa yli 6 tuntia).

Annostus aikuisille ja lapsille tapahtuu parhaiten tyhjään vatsaan aina, kun se on mahdollista (noin 30 minuuttia ennen ateriaa). Mutta se tehoaa, vaikka mahassa olisi ruokaa, ja pitäytyminen tasavälein tapahtuvassa aikataulussa on parempi kuin annosten jättäminen väliin ruokailun vuoksi. Syy miksi tiedämme, että Protocel tehoaa silloinkin, kun mahassa on ruokaa, perustuu havaintoomme lemmikeistä. Protocelin antaminen lemmikeille ruoan kanssa on johdonmukaisesti tuottanut erinomaisia tuloksia.

Vaikka Protocelin sekoittaminen mehuun ja sen juominen välittömästi on OK (jos joku ei halua ottaa sitä tislatussa vedessä), Protocelin jättäminen mehuun pitkähköksi ajaksi ei ole suositeltavaa. Jos joku haluaa ottaa mukaansa yhden tai kaksi valmiiksi sekoitettua pientä muovipulloa, esimerkiksi päiväretkelle, on tärkeää, että Protocel sekoitetaan vain tislattuun veteen. Mikäli käytetään tislattua vettä, näitä valmiiksi sekoitettuja annoksia voidaan kuljettaa taskussa, käsilaukussa tai hansikaslokerossa ja säilyttää tunteja kerralla. Vaihtoehtoisesti pientä muovipulloa pelkkää Protocelia voidaan kuljettaa matkalla ja sekoittaa paikan päällä mehuun ja juoda heti. Älkää kuitenkaan koskaan käyttäkö enempää mehua kuin tarvitaan maun peittämiseen. Tätä suuremmassa määrässä mehua saattaa olla liikaa C-vitamiinia. Annoksiahan otetaan useita kertoja vuorokaudessa.
Protocelia ei tarvitse säilyttää jääkaapissa. Sitä ei kuitenkaan saa jättää suoraan auringonvaloon tai korkeaan lämpötilaan pitkäksi ajaksi. Sitä voi hyvin pitää hyllyssä, komerossa tai kuljettaa mukana normaaleissa olosuhteissa.

Joidenkin mielestä helpoin tapa on sekoittaa valmiiksi neljä tai viisi annosta joka aamu, vaikka ei matkustettaisikaan sinä päivänä. Voi käyttää pieniä tyhjiä pulloja, täyttää ne tislatulla vedellä joka aamu ja mitata sitten annos pulloihin. Tislatun veden käyttäminen Protocelin laimentamiseen voi olla kätevää. Silloin kaikki annokset ovat pöydällä valmiina otettavaksi aikana päivän ja yön kuluessa.

Protocel säilyy monta vuotta. Se ei pilaannu pullon avaamisen jälkeen, joten sitä ei tarvitse säilyttää jääkaapissa. Parhaiten sitä voi pitää vain hyllyssä tai pöydällä, missä se ei ole suorassa auringonvalossa. Valmiita annoksia voi kuljettaa mukana päivän aikana tuntikausia, jos tämä auttaa pitäytymään aikataulussa - mutta vain sekoitettuna tislattuun veteen. Protocel selviytyy myös lentokenttien skannereista ilman, että sille aiheutuu haittaa. Sen kanssa on siis helppo matkustaa.

Aina, kun mittaat Protocelia, varmista, että ravistat pulloa tarmokkaasti, mittaa sitten annos nopeasti. Ellet ravista pulloa voimakkaasti juuri ennen kutakin annosta, pullon loppuosaan jää enemmän laskeutumaa kuin pullon alkuosaan. Jim Sheridan ja Ed Sopcak tapasivat aina kehottaa ravistamaan pulloa voimakkaasti. Näin laskeuma säilyi tasaisena nesteessä. Käytännöllisesti katsoen kaikki ne ihmiset, jotka ovat käyttäneet tätä ainetta menestyksellisesti, ovat toimineet näin.

Protocel® 50 ja Protocel® 23 ovat todellisuudessa samoja. Niissä on samat ainesosat, ja ne on valmistettu vain hieman eri tavalla ainesosien suhteen ollessa hieman erilainen. Valmistetta 50 tavattiin pitää hieman nopeammin toimivana, mutta vuosien kuluessa useimmat Protocelin asiantuntijat ovat yhtyneet käsitykseen, että tämä ei ole paras tapa tarkastella asiaa. Heidän kokemuksensa mukaan kumpikin valmiste tehoaa kaikkiin anaerobisiin tiloihin tai syöpätyyppeihin, mutta valmiste 50 näyttää tehoavan hieman paremmin joihinkin syöpätyyppeihin ja valmiste 23 näyttää tehoavan vähän paremmin toisiin. Mahdollisuus, että valmiste 50 on vahvempi joissakin tapauksissa kompensoituu sillä, että valmistetta 23 otetaan yleensä viisi kertaa vuorokaudessa, kun taas valmistetta 50 otetaan tavallisesti neljä kertaa vuorokaudessa. Siten, kun valmistetta 23 otetaan syöpätyyppiin, jonka tiedetään vastaavan hyvin valmisteeseen, toipuminen esimerkiksi eturauhassyövästä tai rintasyövästä on nopeampaa tällä valmisteella kuin valmisteella 50.

Seuraavaa neuvoa voidaan käyttää varmistamaan kummalla valmisteella aloitetaan eri sairauksissa. On kuitenkin tärkeää muistaa, että tämä neuvo ei ole kiveen piirretty. Se perustuu asiakkaiden kertomiin kokemuksiin ja kukin voi vapaasti kokeilla jompaa kumpaa valmistetta jonkin aikaa ja tarvittaessa vaihtaa edistyksestään riippuen. (Jos omaa sairauttasi ei ole lueteltu alla, aloita Protocel 50:llä).

Käyttökokemuksiin perustuva ohje Protocelin valitsemiseen

Valmiste 50                         Valmiste 23
adenokarsinooma                rakkosyöpä
kohdunkaulan syöpä            aivosyövät (muut kuin glioblastoma multiform
paksusuolen syöpä              rintasyöpä
ruokatorvisyöpä                   munuaissyöpä (munuaissolu-)
Glioblastooma                      leukemia-akuutti
leukemia-krooninen             Multiple Myeloma       
maksasyöpä (primääri)        neuroblastoma       
keuhkosyöpä                       eturauhassyöpä
Lupus                                  Wilmesin kasvain
melanoma                           virusinfektiot
Non-Hodgkinin lymfooma    autoimmuunihäiriöt
munasarjasyöpä                 Chronintauti
haimasyöpä                        endometrioosi
sarkoomat                           ärtyneen suolen oireyhtymä
mahasyöpä                         MS-tauti
suomusolusolusyöpä          Parkinsonin tauti
kurkkusyöpä                       kaikki lemmikkien sairaudet
kohtusyöpä                         psoriasis
virusinfektiot                       mononukleoosi


Primääriä aivosyöpää sairastaville Protocel 23 on ollut ensisijainen valinta paitsi glioblastoomassa (aivosyöpä). 23:lla on saavutettu erinomainen onnistumisaste kaiken tyyppisissä astrosytoomissa ja oligodendroglioomassa. Jos kyseessä on kuitenkin Glioblastooma Multiforme ihmiset saattavat käyttää 50:tä, jolla näyttää olleen paras ansioluettelo juuri tuon tyyppisessä aivosyövässä. Kaikissa  muissa aivosyöpätyypeissä, jotka eivät ole primäärejä (toisin sanoen kasvattaneet etäpesäkkeitä johonkin muuhun kehon osaan) käyttäjien tulisi valita yhdiste, joka kohdistuu primäärikasvaimeen. Esimerkiksi henkilön, jonka keuhkosyöpä on levinnyt aivoihin, tulisi käyttää keuhkosyöpään osoitettua yhdistettä 50. Jos kyseessä on aivoihin levinnyt rintasyöpä, tulisi käyttää yhdistettä 50, joka on osoitettu rintasyöpään.

Kaikissa aivosyöpätyypeissä on noudatettava varovaisuutta, että turvosta ei pääse syntymään liikaa ja tietyt steroidit tai kouristuslääkkeet saattavat olla välttämättömiä, kunnes Protocel on ehtinyt vähentää riittävästi syöpälastia niin, että paine aivoissa ei ole ongelma.
Steroidit ja kouristuslääkkeet eivät haittaa Protocelin vaikutusta.

Protocel muissa sairauksissa
Monet MS-tautia sairastavat ovat parantuneet ihmeellisesti sairaudestaan käyttämällä Protocelia. Multippeliskleroosi saa nimensä siitä, että lukuisat (multiple) alueet arpikudosta kertyvät hermosolujen ympärille haitaten hermoston oikeaa toimintaa. Protocelin ajatellaan auttavan MS-taudissa hajottamalla anaerobista arpikudosta, jota on kertynyt hermosolujen ympärille. Kun Protocel saa arpikudoksen hajoamaan, hermot vähitellen uudistuvat ja toimintojen havaitaan normalisoituvan. Hermojen uudistumisprosessin tukemiseksi voidaan ottaa päivittäin 1000 mg purasruohoöljyä (tai helokkiöljyä), 3 ruokalusikallista rakeista lesitiiniä ja 2 ruokalusikallista kylmäpuristettua neitsytoliiviöljyä. Näiden ylimääräisten ravintolisien ajatellaan auttavan kehoa uudistamaan myeliinituppia. Ajatellaan, että toinen tapa, jolla Protocel auttaa MS-tautia, on sen viruksien vastainen vaikutus. (Joidenkin teorioiden mukaan MS-tautiin liittyy viruskomponentti.) Kortisoni ja ABC&R -lääkkeiden, joita usein määrätään MS-tautiin, epäillään haittaavan Protocelia ja näitä tulee välttää tätä valmistetta käytettäessä.

Monet erilaisista virussairauksista kärsivät ihmiset ovat myös kokeneet merkittäviä toipumisia ja valmistetta 23 ja valmistetta 50 on käytetty menestyksellisesti viruksia vastaan. Miksi Protocel voi auttaa kehoa voittamaan virushaasteita? Virusinfektioissa viruksen on tunkeuduttava normaaleihin terveisiin soluihin jakautumaan. Kun verenkierrossamme kiertää viruksia, niillä on erityinen proteiinipinnoite, joka suojaa niitä immuniteettijärjestelmän hyökkäykseltä. Mutta tunkeuduttuaan terveisiin soluihin jakautumaan, virusten on luovuttava suojaavasta proteiinipinnoitteestaan. Virustartunnan jälkeen näistä aikaisemmin terveistä soluista tulee vaurioituneita anaerobisia soluja. Protocel saattaa tämän tyyppiset anaerobiset solut lyysiin, hajoamaan, aivan kuten se tekee syöpäsoluille. Kun virusinfektion saaneet anaerobiset solut hajoavat, virukset vapautuvat silloin takaisin kehoon, mutta ilman niiden suojaavaa proteiinikerrosta. Tällöin kehon luonnollinen puolustus voi hyökätä ja tuhota  suojaamattomat virukset. Lukuisat ihmiset ovat kokeneet hämmästyttäviä paranemisia herpeksestä, maksatulehduksesta, moninukleoosista tai muista virustaudeista - jopa HIV:stä.

Immuunikatovirukseen sairastuneet kissat ovat toipuneet täysin Protocelilla. Myös koirien toipumisista immuniteettisairauksista on myös raportoitu.

Koosta riippuen lemmikit tarvitsevat toipumiseen usein pienempiä Protocel-annoksia harvemmin, silti annostuksen tulee olla säännöllistä tasavälein.

Koska molemmat valmisteet ovat niin samanlaisia ja ne tehoavat kaikkiin anaerobisia soluja koskeviin tauteihin, valmistelaji ei ole niin tärkeä kuin se, että Protoceliä käytetään oikein. Päivittäisessä ohjelmassa pitäytyminen siten, että annoksia ei jää ottamatta (ellei se ole ehdottomasti välttämätöntä) on ratkaisevaa. Edistymisen seuraaminen ja annostuksen lisääminen tarvittaessa voi olla myös tärkeää. Ota vain valmistetta 23 tai 50 määrättynä aikana. Pyrittäessä hienosäätämään omaa lyysiprosessia (kasvaimen hajoaminen) ja toipumista saatetaan päätyä tilanteeseen, missä kumpaakin valmistetta on jäljellä vajaa pullo. Tässä tilanteessa valmisteita 50 ja 23 on aina pidettävä omissa pulloissaan ja käytettävä jompaa kumpaa pulloa kerrallaan.

Vältä ottamasta ravintolisiä tai hoitoja, jotka saattavat haitata Protocelin vaikutusta
Lopuksi, on tärkeää ymmärtää, että tietyt ravintolisät voivat haitata Protocelin vaikutusta ja siksi niitä tulisi välttää. Koska Protocel heikentää ATP-energian tuotantoa, tavallisin tapa, jolla ravintolisät tai yrtit voivat häiritä, ovat sellaisia, jotka edistävät solujen ATP-energian tuotantoa. Nämä ravintolisät voivat vaikuttaa epäedullisesti siihen, mihin Protocelilla pyritään solutasolla.

(Wikipedia: Adenosiinitrifosfaatti eli ATP on runsasenerginen yhdiste, jota mitokondriot tuottavat. ATP:llä on tärkeä osa solun energiataloudessa. Sitä käytetään energian siirtoon ja lyhytaikaiseen varastointiin. Elimistön solujen tarvitessa ATP-molekyyleihin sitoutunutta energiaa. Adenosiinitrifosfataasi-niminen entsyymi pilkkoo runsasenergiaisia sidoksia fosfaattiryhmien väliltä.

Ihmisen arvioidaan käyttävän painonsa verran ATP-molekyylejä vuorokaudessa. Tämä tarkoittaa sitä, että yksi ATP-molekyyli kierrätetään 1000–1500 kertaa vuorokauden aikana. Lihassoluissa ATP on ainoa lihassupistuksen energialähde. Sitä on varastoituneena lihaksissa vain vähän, ja nämä varastot hyödynnetään nopeasti.)


Ravintolisät, joita voidaan ottaa Protoceliä käytettäessä

kaikki entsyymilajit               korallikalsium (ilman C-vitamiinia)
AHCC                                  hainmaksaöljy, ternimaito
B-vitamiinit                           Reishisienet
Maarian ohdake                   Willardin vesi
ellagihappo                          D3-vitamiini
hydratsiinisulfaatti                kalium
Paw Paw                              graviola
helokkiöljy                            kalsium
purasruohon siemenöljy      magnesium (ei mega-annoksina)
DIM Indole-3-arbinol (I3C)  
Laetrile                                sahapalmu
germanium-132                  Ambrotose (ilman C-vitamiinia)
Nalrexone (pieninä annoksina)    kurkuma
probiootit

Vaikka edellä olevassa luettelossa esitetään suuri määrä ravintolisiä, joita pidetään yhteensopivina Protocelin kanssa, se ei tarkoita, että on hyvä ottaa niitä mahdollisimman paljon. Turvallisinta on pitää menetelmä yksinkertaisena.

Muista, että monet vaihtoehtoiset myrkyttömät menetelmät syöpään noudattavat sitä filosofiaa, että keho on huuhdeltava ravinteilla, tehtävä kehonpuhdistuksia ja noudatettava hyvin tiukkaa ruokavaliota. Tämä johtuu siitä, että nämä menetelmät perustuvat ensisijaisesti kehon vahvistamiseen mahdollisimman hyvin niin, että oma immuniteettijärjestelmä voi eliminoida syövän. Protocel noudattaa eri periaatetta. Siinä ei pyritä siihen, että immuniteetti eliminoi syövän. Sen sijaan se tappaa syövän suoraan nälkiinnyttämällä sen kuoliaaksi.
Kun olet epävarma, jätä pois
Koska on niin tärkeää olla haittaamatta Protocelin toimintatapaa, on parasta välttää kaikkia ravintolisiä, yrttejä tai hoitoja Protocelin kanssa. Esimerkiksi DIM on Protocelin kanssa sopivien luettelossa, mutta monet DIM-ravintolisät sisältävät E-vitamiinia. Parasta on tällöin etsiä laji, joka ei sisällä E-vitamiinia.
Jos reseptilääkkeitä joudutaan ottamaan muista syistä kuin syöpähoitona, ota kaikin mokomin. Ota reseptilääkkeet erillään Protocelistä aina kun se on mahdollista.
Käyttäjien havaintojen mukaa Protocelin käyttö voi usein parantaa muuta terveydentilaa, esimerkkeinä verenpaine, nivelrikko, krooninen väsymys, jotkin diabeteksen muodot, Crohnin tauti, MS-tauti, virusinfektiot, endometrioosi, peräpukamat ja psoriasis. Näin ollen joskus, kun Protoceliä käytetään syöpään, muiden sairauksien tilassa voidaan havaita parantumista. Tämä voi merkitä, että reseptilääkeannoksia voidaan pienentää.
Ruokavalio
  1. Noudata terveellistä, tasapainoista ja monipuolista ruokavaliota.
  2. Vältä jalostettua sokeria ja valkoisia jauhoja. Kokoviljat ovat OK. Sokerin syöminen on kuin yrittäisi sammuttaa tulen valelemalla siihen bensiiniä
  3. Rajoita alkoholijuomien nauttimista.
  4. Vältä ravintotiivisteitä kuten mehuja. Niissä voi olla liikaa fruktoosia (sokeri), C-vitamiinia tai muita ravinteita, esimerkiksi seleeniä. Luonnolliset hedelmät ja vihannekset, esimerkiksi sitrushedelmät, parsakaali ja mansikat ovat OK kohtuullisessa määrin.
Lyysioireita (kasvaimen hajoamistoksiinien poistuminen)
Protocel ei aiheuta suoria negatiivisia sivuvaikutuksia. Kaikki Protocelin ottamiseen liittyvät oireet ovat epäsuoria ja johtuvat anaerobisten solujen lyysistä, hajoamisesta ja niiden erittymisestä kehosta. Kun potilaalla on merkittävä määrä syöpää ja hän vastaa hyvin Protoceliin, hän hyvin todennäköisesti kokee lyysioireita. Keho saattaa erittää nenästä esimerkiksi valkoista limamaista ainetta. Havaittavia lyysioireita ei aina ole, vaikka syöpäsolujen hajoaminen on aktiivista kehon sisällä. Jotkut ovat toipuneet lyysistä täysin ilman mitään ulkoisia merkkejä. Lyysin esiintyminen on merkki siitä, että Protocel tehoaa. Jos terve ihminen ottaa Protoceliä, lyysiä ei esiinny.
5 yleisintä lyysityyppiä:
  1. väsymystä ensimmäisinä viikkoina.
  2. mahdollisia flunssaa muistuttavia oireita.
  3. normaalien kehon kuona-aineiden lisääntyminen
  4. limamaisten aineiden eritystä nenän, suoliston ja virtsan kautta
  5. mahdollisesti pistävää kipua lähellä syövän aluetta
Annostusvariaatioita
Protocel 50:n aloitusannos on 1/4 teelusikallista joka kuudes tunti (neljä kertaa vuorokaudessa). Protocel 23:n annostus on 1/4 teelusikallista joka 4-5 tunnin välein (viisi kertaa vuorokaudessa). Monille tämä on se annostus, jota he noudattavat koko syövästä toipumisensa ajan. Toisinaan annostuksen muuttaminen voi olla hyvä ja joissakin tapauksissa voi täyden toipumisen kannalta olla ratkaiseva.
Suuremmat annokset. Saadakseen parhaan mahdollisen hyödyn jotkut haluavat ottaa 1/3 teelusikallista jompaa kumpaa valmistetta 1/4 teelusikallisen sijasta. Tämä ei ehkä vaikuta suurelta erolta, mutta Protocelin kohdalla tämä voi olla merkittävä. Annoksen suurentaminen aiheuttaa tavallisesti enemmän lyysiä nopeammin. Koska Protocel ei ole myrkyllinen, joten suuremmatkaan annokset (esimerkiksi 1/2 teelusikallista) eivät ole haitallisia. Lyysin lisääntyminen ei aiheuta mitään todellisia vaikeuksia. Yleisin annos on siis joko 1/4 tai 1/3 teelusikallista joidenkin ihmisten tarvitessa 1/2 teelusikallista.
Protocel viipyy kehossa kuusi tuntia, minkä jälkeen Protocelin pitoisuus laskee terapeuttisen tason alapuolelle, toisin sanoen sen tason alapuolelle, missä Protocel ei enää kykene tehokkaasti saamaan aikaan syöpäsolujen hajoamista. Tästä syystä korostetaan, että annosvälin ei tule olla kuutta tuntia pitempi.
Kuinka pitkän ajan Protocel tarvitsee?
Ei ole mahdollista antaa toipumisaikaa, joka koskisi jokaista syöpäpotilasta. Muista, että Protocel ei tehoa yhtä nopeasti kuin solumyrkyt kuten kemoterapia. Tämä johtuu siitä, että se ei ole nopeasti vaikuttava, vaarallinen myrkky. Sen sijaan se on suunniteltu hajottamaan syövän tavalla, joka on turvallinen ja tehokas eikä ole liian vaikea keholle selvitä.
Mitä enemmän syöpää potilaalla on, sitä pitempään sen poistuminen kestää. Hitaasti kasvavat syövät näyttävät yleensä hajoavan hitaammin, ja nopeasti kasvavat syövät näyttävän hajoavan nopeammin. On ihmisiä, jotka ovat nähneet kasvaintensa alkavan pienetä ensimmäisen kuukauden kuluessa ja vapautuvan syövästä kuudessa kuukaudessa, kun taas toiset eivät ole havainneet selvää kasvaimen supistumista kuin vasta kolmannella tai neljännellä kuukaudella, tai heidän on pitänyt käyttää Protoceliä vuoden tai useita vuosia, ennen kuin ovat täysin vapautuneet syövästä.
Yleissääntönä on, että useimmat Protoceliä syöpään käyttävät havaitsevat joitakin lyysioireita ensimmäisten viikkojen aikana, ja monien kivut myös lievittyvät ja kunto paranee ensimmäisen kuukauden kuluessa. Jotkut voivat aluksi tuntea väsymystä runsaasta kasvaimen hajoamisesta johtuen. Kasvaimen suureneminen lakkaa yleensä ensimmäisen kuukauden aikana.
Entä sädehoidon tai kemoterapian käyttäminen Protocelin kanssa?
Sädehoito ei haittaa Protocelin toimintaa. Itse asiassa näyttää, että sädehoidot vaikuttavat synergisesti Protocelin kanssa. Tämä johtuu pääasiassa siitä, että sädehoitokin vähentää solujännitettä. Mutta on tärkeä tehdä tietoon perustuva päätös aina, kun sädehoidon käyttöä harkitaan. Aivojen sädettäminen voi tuoda lyhytaikaisia tuloksia, mutta kudosvaurioita voi tapahtua pitkällä aikavälillä.
Kemoterapia taasen haittaa Protoceliä ja sitä tulisi välttää, jotta Protocel saa mahdollisimman hyvän mahdollisuuden tehota. Siksi on parasta olla yhdistämättä kemoterapiaa ja Protoceliä.
On kuitenkin kaksi kemoterapiahoitoa, jotka eivät haittaa Protoceliä, nimittäin
  1. 5FU (Fluorouracil)
  2. Xeloda (Capecitabine)

Suomennos Jussi Yli-Panula

Lähde Outsmart Your Cancer: Alternative Non-Toxic Treatments That Work (Tanya Harter Pierce)
Kirja on käännetty ruotsiksi nimellä Överlista din cancer http://mednature.se/produkt/boken-overlista-din-cancer/

Lähin Protocel myyjä http://mednature.se/produkt-kategori/alla/protocel-sv/